Suomalaiset europarlamentaarikot, eli mepit, jakautuvat eri puolueiden ryhmiin ja edustavat Euroopan parlamentissa eurooppalaisia poliittisia ryhmiä.

Alla nykyisen parlamentaarikon, Sirpa Pietikäisen, ajatuksia Euroopasta.

Parempaa Eurooppaa rakentamassa

Euroopan unionia pidetään usein liian kaukaisena ja kansalaisista etääntyneenä instituutiona, monelle se on vain direktiivien ja säädöksien synnyinpaikka. Unionin päätöksenteko vaikuttaa kuitenkin meidän kaikkien arkeen. Parlamentti on aktiivisesti mukana päättämässä muun muassa ympäristönsuojelua, kuluttajien oikeuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, sekä työntekijöiden, pääoman, palvelujen ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevista asioista. Konkreettisia päätöksiä menneellä lainsäädäntökaudella on esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattaminen 20 % energiantuotannosta vuoteen 2020 mennessä. Verkkovierailuasetuksen ansiosta kännykän käyttö muissa EU-maissa halpeni huomattavasti. Myös nuorten koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia on parannettu muun muassa Erasmus-ohjelman lisärahoituksen ja Bolognan prosessin voimaansaattamisen kautta.

Parlamentin vuosikalenteri asettaa puitteet käytännön työskentelylle, johon ryhmätapaamisille, valiokunta-, kotimaan-, sekä täysistuntoviikoille on merkitty omat, ennalta päätetyt ajankohtansa.

Käsiteltävien lakiehdotusten asiasisältö määräytyy pitkälti valiokuntatyöskentelyn aikana. Parlamentin pysyviä valiokuntia on kaksikymmentä, ja ne on jaoteltu teemoittain. Itse olen Talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) ja Ihmisoikeuksien alivaliokunnan (DROI) jäsen sekä Kansainvälisen kaupan (INTA) ja Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan (AFCO) varajäsen.

Lakiehdotukset käsitellään valiokunnissa aihepiireittäin. Valiokunta valitsee keskuudestaan esittelijän, ns. raportöörin, joka perehtyy ehdotukseen syvemmin ja vastaa valiokunnan mietinnön luonnostelemisesta. Valiokunnan jäsenet tekevät
muutosehdotuksia ja muut asianosaiset valiokunnat antavat mietinnöstä lausunnon. Näin pyritään muokkaamaan tekstiä mahdollisimman monet kannat huomioon ottaen.

Valiokunnan äänestyksestä mietintö siirtyy koko parlamentin käsiteltäväksi täysistuntoon, joka järjestetään pääsääntöisesti kerran kuussa Strasbourgissa. Strasbourgia edeltävällä viikolla poliittiset ryhmät kokoontuvat työryhmiin pohtimaan kantojaan käsiteltäviin asioihin. Euroopan parlamentissa työskentelyperiaatteet ovat oikeastaan aika samanlaiset kuin vaikkapa nuorisovaltuustoissa, kunnanvaltuustoissa tai eduskunnassa, ja niin kuin Suomessakin, tärkein vaikuttamisen kanava on juuri poliittisten ryhmien kautta.

Tulevalla Strasbourgin täysistuntoviikolla on käsittelyssä mietintö, jonka raportöörinä olen toiminut. Se käsittelee Euroopan keskuspankin valtuuksia kerätä tilastotietoja, ja siitä äänestetään tiistaina 24. maaliskuuta. Tekstin saattaminen koko parlamentin käsittelyyn on pitkä ja monipuolinen prosessi; kuluneiden kuukausien aikana olen kuullut asianomaisia tahoja, muun muassa Euroopan keskuspankkia, suomalaisia finanssialan vaikuttajia, tavannut valiokuntien koordinoijia, ja kirjoittanut ja muokannut raporttia uuden tiedon kertyessä. Ensi viikon äänestyksessä ratkeaa, päätyykö esitys lopulta osaksi EU-lainsäädäntöä.

Asialistalla olevat mietinnöt ja se, mistä parlamentissa yleensä keskustellaan, on äänestäjien päätettävissä. Edustusperiaate ei kuitenkaan toteudu täysimääräisesti ellei kommunikaatio meppien ja yksittäisten kansalaisten välillä toimi, jonka takia parempaan dialogiin tulisi panostaa ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia edistää koko unionin kattavalla tasolla. Eurooppaan tulisi luoda aktiivinen kuulemisjärjestelmä, jossa yksittäisten kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen äänet nousisivat paremmin esiin. Lissabonin sopimuksen myötä uutena vaikuttamiskeinona astuu voimaan kansalaisaloite, jonka myötä miljoona Euroopan unionin kansalaista voi esittää komissiolle ryhtymistä toimiin asiassa, jossa sillä on toimivaltaa. Esimerkiksi nuorten kuulemisesta ja sen eri keinoista voi tehdä tällaisen vetoomuksen.

Kansalaisaloite on askel oikeaan suuntaan, mutta se ei yksinään riitä. Myös tiedottamisen rooli on keskeinen. EU:n päätöksentekoa tulee havainnollistaa niin, että jokainen meistä ymmärtää millä tavalla unioni vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.

Eilen järjestettiin parlamentissa vaalikauden avajaiset. Positiivista oli huomata, että nyt ensimmäistä kertaa parlamentti ei vain yllytä meitä äänestämään vaan keskittyy ennen kaikkea tuomaan esille niitä konkreettisia asioita, joihin äänestämällä voimme vaikuttaa. Minkälaisessa Euroopassa sinä haluat elää? Mihin suuntaan unionin tulisi energiapolitiikkaansa ohjata, keskitymmekö ydinvoimaan vai uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen? Millä tavalla maahanmuuttopolitiikkaa tulisi säädellä? Tulisiko työviikon enimmäistuntimäärä rajata 48 vai 60 tuntiin? Miten nuoriso-ohjelmien rahoitusta ja ulkomailla opiskelua tulisi edistää?

Sinä itse voit vaikuttaa siihen mihin suuntaan Eurooppa tulevaisuudessa kehittyy. Käytä äänioikeuttasi. Valinta on sinun.

Lisätietoja ajatuksistani blogissani.