Taustalla

Osallisuushankkeessa on (muiden tahojen lailla) viimeisten vuosien kuluessa havaittu, että sekä peruskoulutuksessa/toisella asteella pyrkimykset kehittää suomalaista koululaitosta aiempaa enemmän yhteisölliseen ja ns. sosiaalisen tilan suuntaan ovat voimistuneet. Kyseisessä ajattelutavassa koulut nähdään kasvatuksellisina sfääreinä, joissa muodollisten tietosisältöjen lisäksi tulisi huolehtia myös laajemmista kansalaisvalmiuksista (esimerkiksi sosiaalisuudesta, aktiivisuudesta ja vastavuoroisuudesta). Tähän liittyy toisaalta koulujen yhteisöllistyminen, mutta myös vapaa-ajan pedagogisoituminen – nuoren vapaa-aika ja koulun ulkopuoliset elämänsfäärit pyritään saattamaan koulua ja kasvatusta tukevan toiminnan pariin entistä systemaattisemmin.

Edellä mainittu kehityskulku luo edelleen kysyntää koulujen ja nuorisotoimen yhteistyölle ja ammattikuntien raja-aitoja pyritään kaventamaan tuen eri muotojen laajentuessa. Oppilashuoltoon pyritään tuomaan myös uudenlaista professionaalisuutta, jossa virallisen tuen rinnalle ja lisäksi tulee ei-professionaalisia ohjauksen ja tuen muotoja (vertaiskasvatus, verkostoituminen, tietopalvelut).

Malli käytännössä

Seuraavassa esitellyt mallit perustuvat soveltaen Kokkolan kaupungin osallisuushankkeessa toteutettuun ns. STOPPI-malliin sekä Porin osallisuushankkeessa toteutettuihin Hoppari- ja Läksyklubi-malleihin. Malleja on toteutettuja sekä peruskouluissa että toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa.

• STOPPI-mallin mukainen toiminta perustuu siihen, että koulussa on ”stoppaava” paikka ja henkilö. Tässä tilassa on aikaa keskustella ja tehdä esimerkiksi läksyjä. STOP-työntekijät ovat esimerkiksi koulunkäyntiavustajia, nuorisotyöntekijöitä tai alalle hakeutumassa olevia opiskelijoita, jotka ovat jääneet ilman opiskelupaikkaa, ja heidän toimenkuvaansa voi kuulua esimerkiksi tiedon keruutta ja koordinointia.
  STOPPI-mallissa kyse on ensisijaisesti ohjaavasta palvelusta – ohjaus tapahtuu esimerkiksi harrastuksen pariin tai vaikkapa kuraattorin vastaanotolle, mutta ohjauksen lisäksi tavoitteena voidaan pitää myös sitä, että oppilas tulee tietoiseksi eri mahdollisuuksista. STOPPI-toiminnan tärkeimmiksi vaikutuksiksi on mainittu oppilaan saama – usein ennaltaehkäisevä – tuki sekä opettajien työmäärän väheneminen (kun vaikeuksia aiheuttava opiskelija voidaan ohjata STOPPI-työntekijän luo).
• Erilaisia läksyklubi-malleja voidaan toteuttaa sekä peruskouluissa että toisen asteen oppilaitoksissa. Alakouluikäisillä kyse on koulunkäynnin ja harrastustoiminnan yhdistämisestä kerhotoiminnan avulla.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulun käynnissä tukea tarvitsevat nuoret kokoontuvat esimerkiksi kerran viikossa nuorisotalolla tai koulun tiloissa. Kerhoissa voi tehdä paitsi läksyjä, myös tutustua uusiin ja erilaisiin harrastusvaihtoehtoihin. Lisäksi toiminta tähtää myös osallistujien opiskelumotivaation lisäämiseen.
  Toisella asteella on puolestaan mahdollista perustaa erityisiä läksyklubeja, joissa opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa rästiin jääneitä tehtäviä/tenttejä, korvata poissaoloja sekä saada yksilökohtaista ohjausta hankalaksi kokemiinsa asioihin. Klubi voi kokoontua esimerkiksi viikoittain kouluajan jälkeen kaksi tuntia kerrallaan koulukuraattorin ja nuorisotyöntekijän vetämänä.
  Toimintaa on toteutettu esimerkiksi koulu-, sosiaali-, nuoriso- ja vapaa-aikatoimen, seurakunnan ja hankkeiden yhteistyöllä. Toiminnasta kertyvät tila-, materiaali- ja mahdolliset välipalakustannukset voidaan maksaa esimerkiksi oppilaitoksen kautta, kun taas työntekijäresurssit tulevat kunkin hallintokunnan kustantamana, verkostoyhteistyön kautta. Erilaisten läksyklubien on arveltu lisäävän opiskelijoiden opiskelumotivaatiota, niin että he ovat joko valmistuneet ammattiinsa tai saavuttaneet oman ryhmänsä opiskeluvaiheen. Lisäksi läksyklubin on todettu vähentävän opintojen keskeyttämistä.

Kaiken kaikkiaan edellä mainitut toiminnot toisaalta työllistävät lisää, mutta toisaalta myös säästävät työaikaa. Näiden mallien mukaan toimittaessa nuoren kanssa päästään aikaisempaa nopeammin asioihin ja ongelmiin kiinni, eikä aikaa tarvitse kuluttaa esimerkiksi uusien vastaanottoaikojen sopimiseen ja muuhun organisointiin. Lisäksi mallien vaatima yhteistyö laajentaa näkökulmia – (moniammatilliset) keskustelut tuovat uusia ajatuksia ja tiedonvaihtoa

Edellytyksiä mallin toteuttamiselle

(Huom! Edellytyksinä tarkastellaan paikkakunnasta riippumattomia taustatekijöitä ja reunaehtoja, joiden ohella on olemassa lukemattomia paikallisia tai seudullisia reunaehtoja)

• Opintojen etenemistä seurataan systemaattisesti.
• Oppilaitoksen toiminta (oppilashuolto, erityisopetus) resurssoidaan ja/tai toiminta koordinoidaan uudella tavalla (harjoittelijat, koulunkäyntiavustajat). Kuraattorin tai opinto-ohjaajan toimenkuvan määritellään uudelleen.
• Työnjakoa oppilashuoltohenkilöstön ja muiden välillä selkeytetään. (Esimerkiksi STOPPI-työntekijän ammattikuva paikallistuu jonnekin opettajan ja kuraattorin väliin, minkä vuoksi työnjako ja roolitukset on sovittava mahdollisimman selkeästi.)
• Ammattietiikka, tietosuoja ja osaamisvaatimukset otetaan huomioon.
• Toiminnassa toteutetaan ratkaisukeskeisyyden periaatetta ja palveluihin ohjaamista. (Nuori ohjataan tarvittaessa esimerkiksi terveydenhuollon, erityisopetuksen tai psykososiaalisen osaamisen sektoreille.)
• Tietoa kerätään järjestelmällisesti ja uusia palvelutarpeita kartoitetaan. Rakennetaan yhteistyö- ja moniammatillisia verkostoja. Yhteisestä linjasta ”nuoren kohtaamiseen” liittyen on sovittu.
• Kouluttamisen, tiedotuksen ja ”julkistavien” käytäntöjen arvo tunnustetaan. (Toiminnan on saatava avoin ja virallinen status sekä oppilaitoksen että nuorisotoimen parissa.)
• Toiminta käynnistetään moniammatillisen (työryhmä) keskustelun perusteella, jotta saadaan yhteinen näkemys keskeisistä ongelmista ja tarvittavista toimenpiteistä. Ohjaava ja seuraava toimielin (ohjausryhmä) tarvitaan myös jatkossa.
• Uudet mallit linkitetään tehokkaasti jo olemassa oleviin toimintoihin. Ulkoapäin tuodun, projektimaisen mallin sijaan pyritään muuttamaan työkäytäntöjä ja ammattikuvaa.
• Opettajilla, oppilashuollon työntekijöillä ja nuorisotyöntekijöillä on oltava valmiuksia ja halua muuttaa omaa työnkuvaansa niissä raameissa, joissa omaehtoinen säätely on mahdollista
• Opiskelun ja harrastustoiminnan yhdistämisen takia yhteistyö järjestöjen kanssa on vireää.

Tutustu tämän teeman puitteissa Osallisuushankkeessa tuotettuihin hyviin käytäntöihin.